Baabelin torni

Se tie kulki mutkitellen kuusimetsän halki, ennen kuin tuli laajoille peltoaukeille. Vasta sen jälkeen alkoivat talot. Ja jos tuuli sopivalta suunnalta, saattoi mopon äänen kuulla jo ennen kuin se tuli näkyviin metsän keskeltä. Savu tuli perässä. Sininen savu, joka seurasi sitä vihreää mopoa kaikkialle. Kun se sitten saapui kohdalle ja meni ohi, saattoi melkein kuulla, kun Oiva kääntyi pihaansa ja työnsi sammutetun mopon työkaluvajaan suojaan.

Vaja oli nimensä mukaan täynnä työkaluja ja keskeneräisiä töitä. Pieni ja rähjäinen vaja se oli, niinkun oli mökkinsäkin. Mutta vajan lappeen alla oli suojassa se vipperä. Niinkun styroksinen lennokin potkuri, tiedättehän. Mutta kärkiväliltään viidettä metriä ja se oli tehty lasikuidusta. Ja niin sanottiin, että sen vipperän takia Oiva ei koskaan saanut autoa. Kulki mopolla loppuun asti. Ja aina 16.35 saattoi arkipäivinä kuulla, jos tuuli sopivalta suunnalta, mopon äänen, jo ennen kuin se tuli näkyviin metsän keskeltä.

Jostakin Oiva oli saanut päähänsä rakentaa myllyn. Vähän niinkun ne tuulimyllyt silloin ennen, mutta jauhamaan sähköä. Lämpöä ja valoa sen piti jauhaa siihen pieneen mökkiin. Pitkään se sitä suunnitteli tupansa pöydällä: tornia. Piirteli kuvia eri puolilta ja laskeskeli kestävyyttä. Pari vuotta siinä meni. Eikä puhunut kellekään mitään. Piirteli vain ja sitten vei kuvat kaupungille hyväksyttäväksi. Ei se yleensäkään paljon asioistaan puhellut. Parempi se oli tekemään kuin puhumaan. Ja kyllähän se leiman niihin kuviinsa sai, kun oli huolella suunnitellut.

Alkoi sitten rakentaa; tornia, keskelle perunapeltoa. Naapurit sanoivat Oivan tekevän "Baabelin tornia". Vähän naureskelivat. Ainahan se oli erikoinen ollut. Ei paljon puhellut. Hääräsi vain siellä verstaassa. Värkkäsi sitä vipperää. Ja kauan meni sen torninkin tekemiseen; parikymmentä vuotta. Eikä Oiva lainkaan huomannut tulleensa vanhaksi. Tornia vain hitsaili, ja kokosi sitä sähkömyllyä siellä verstaassa. Ja joka arkipäivä voi melkein kuulla, jos tuuli sopivalta suunnalta, kun Oiva käänsi moponsa pihaan, ja työnsi sen työkaluvajan suojaan.

Joku oli kuullut, että Oiva oli saanut vipperänsä valmiiksi, ja aikoi nostaa sen tornin nokkaan. Sitä ihmettä piti mennä oikein katsomaan. Mutta ei siellä tornin nokassa mitään vipperää ollut. Siellä se lepäsi työkaluvajan lappeen suojassa. Niinkun oli levännyt jo kauan. Mutta pihassa oli auto. Ei Oivalla koskaan autoa ollut, ei kait ollut ehtinyt ajatella auton hankkimista, kun tornia rakensi. Tai oli kaikki rahat menneet siihen vipperään. Mutta nyt oli Oivan pihassa auto. Joku vieras mies tuli vajasta hänen kanssaan; kovin oli tärkeän näköinen. Mutta Oiva käveli kumman kumaraisena siinä vierellä. Oli kai huomannut tulleensa vanhaksi.

Ei sitä vipperää sinne tornin nokkaan sitten koskaan nostettukaan. Joku naapuri oli kait soittanut sähkölaitokselle, ja sanonut, että Oiva rakentaa sähkömyllyä. Ja sileltä oli tultu sanomaan, että ei sellaista saanut itse tehdä. Mutta torni jäi sinne keskelle perunapeltoa. Ja vipperä vajan lappeen alle suojaan. Ja vielä kaksi vuotta voi kuulla, jos tuuli sopivalta suunnalta, kun Oivan vihreä mopo tuli näkyviin kuusimetsän keskeltä. Ja sininen savu tuli perässä. Mutta sitten sitä ei enää kuulunut. Ei vaikka olisi tuullut mistä päin. Sanoivat, että oikein mustalla autolla kävivät hakemassa. Vaikka kait se ihan tavallinen ambulanssi oli. Mutta pääsi se kumminkin autolla. Kun ei enää mopolla voinut ajaa. Ja vanhahan siitä oli tullut jo kaksi vuotta sitten. Tornia eivät sentään kaataneet ja siellä se vieläkin nököttää, keskellä perunapeltoa; Baabelin torni...