Kari Enqvist: Suhteellisuusteoriaa Runoiljoille

En tiedä millä perusteella Enqvist valitsi juuri runoiljat kohderyhmäkseen. Olisiko ajatellut niin, että runoiljat ovat mahdollisimman kaukana tiedemiehistä ja siten, jos heille kykenee suhteellisuusteoriaa ymmärrettävästi selittämään, niin jopa tämmöinen insinööri sen voisi ymmärtää. Jos tämä oli Enqvistin valintakriteeri, niin en ole ihan varma sen pätevyydestä. Voisin melkein sanoa, että suhteellisuusteorian ymmärtäminen on runoiljalle insinööriä helpompaa. Se kun ei taivu perinteisen insinöörilogiikan kahleisiin.

Ehkä minussa on kuitenkin rahtunen runoiljaa sillä tämän kirjan avulla jotkut suhteellisuusteorian kummallisuudet tuli lähes ymmärrettäviksi. Kirjassa ei ollut ainuttakaan matemaattista kaavaa, joskin näihin kaavoihin kyllä viitattiin ja yleisen suhteellisuusteorian osalta vähän varoiteltiinkin. Ehkä Enkqvist niin ajatteli, että tensorimatematiikka on liian hankalaa keskivertorunoiljalle. En edes kokeillut, olisiko se liian hankalaa keskivertoinisnöörille. 

Kirja on äärimmäisen helppolukuisesti kirjoitettu. Kutakin suhteellisuusteorian omituisuutta on käsitelty yhden sivun mittaisessa luvussa ja sitä on hieman syvennetty seuraavassa edelleen yhden sivun mittaisessa luvussa ja niin edelleen. Juuri tämän helpommin tuskin asiasta pystyy kirjoittamaan. Jos aihe kiinnostaa, mutta sen vaikeaselkoisuus on aiemmin pidättänyt siihen perehtymästä, niin suosittelen kirjaa lämpimästi; muillekin, kun vain runoiljoille.