Mads Peder Nordbo: Kylmä Pelko

Lukiessani Nordbon ensimmäistä suomennettua teosta Tyttö ilman ihoa (josta kirjoitin arvostelun jonkin aikaa sitten), kesti aikansa ennen kun pääsin kunnolla teokseen sisään. Sen jälkeen se imaisi mukaansa. Nyt saadessani käsiini saman kirjailijan seuraavan teoksen Kylmä Pelko tuota ongelmaa ei ollut; Kirja tempaisi mukaansa välittömästi. Tarina jatkuu jouhevasti edellisen kirjan tapahtumista, mutta  niitä ajoittain hieman kerrataan, joten tämän kirjan voi kyllä lukea myös itsenäisenä tarinana. Suosittelen tosin lukemaan järjestyksessä. Näin tarina pysyy paremmin koossa ja yhtenäisenä. 

Nordbo kuvaa kirjoissaan pahuutta, joka pääsee kasvamaan eristyksissä. Mutta myös pahuutta, joka meissä jokaisessa asuu. Pahuutta, joka käyttää hyväkseen toisen heikkoutta. Ja pahuutta, joka käyttää hyväkseen muiden pahuutta saavuttaakseen omat tavoitteensa. Välillä tuo pahuus kuvattiin niin elävästi, että siitä lukeminen jo sinänsä kylmäsi. 

Nordbon ensimmäinen teos antoi lupauksen tulevasta, ja tämä toinen teos sen kyllä lunasti. Tapahtumien kylmä ympäristö taustoittaa ihmisten kylmyyttä. Hylätyt ja ränsistyneet kylät ihmisten rikkonaisuutta. Kuitenkin kaiken tämän kylmyyden ja rikkonaisuuden keskellä on myös lämpöä ja kauneutta. Suosittelen.