Maritta Hirvonen: Komediantit

Maritta Hirvosen esikoisteos "Komediantit" on monella tapaa poikkeuksellinen kirja minun kädessäni. Jo pelkästään sen vuoksi, että aivan liian vähän tulee luettua naisten kirjoittamia kirjoja, mutta myös aihepiirinsä ja tyylinsä osalta. Niinpä suurella uteliaisuudella tähän kirjaan lähdin tutustumaan, kun sen käteeni sain.

Luin kirjaa lisääntyvän hämmennyksen vallassa. Monet kerrat jouduin laskemaan kirjan kädestäni ja kertaamaan mielessäni, mitä juuri olin lukenut. En tietenkään voi "Komediantteja" verrata, kuin itse lukemiini teoksiin ja kieltämättä ne edustavat suht kapeaa sektoria, mutta silti...

Kirja jakautuu useampaan osaan, jotka osin tuntuvat hieman irrallisilta. Ehkäpä kirjailija tällä halusi ilmentää päähenkilön irrallisuutta ja historiattomuutta. Kirjan ensimmäinen osa kuitenkin teki itseeni syvimmän vaikutuksen. Fatalismi, jolla päähenkilön kokemia kauheuksia kuvattiin, korosti itselleni tapahtumien kauheutta. ...En tarvitse Munchin "Huutoon" äänitehostetta kuullakseni huutajan kauhun... Niin myös tässä kirjassa; Harvoin olen saanut lukea kirjaa, jossa päähenkilön kokemista kauheuksista on kirjoitettu yhtä vaikuttavan koruttomasti.

Kirjan loppuosa jatkoi korutonta tyyliä, mutta kirjan tapahtumat eivät korostaneet sitä samalla tavoin, kuin alussa. Kauniisti kirjailija onnistui kuvaamaan pakolaisen historiattomuutta ja kokemusta irrallisuudesta. Ehkäpä juuri tuo kokemus irrallisuudesta onkin kirjan kantavin teema; Pakolainen on pakolainen elämänsä loppuun asti riippumatta uudessa kotimaassaan viettämänsä elämän pituudesta. Suosittelen mitä lämpimimmin.