Vuonna 2004 Harri Nykänen esitteli uuden hahmonsa Ariel Kafkan kirjassaan Ariel. Nimihenkilö on juutalaissyntyinen komissario Helsingin rikospoliisissa. Ehkäpä juutalaisuuden kautta on haluttu tuoda hahmoon pientä eksotiikkaa, joskin itseäni mietitytti, onko kyse silkasta erikioisuuden tavoittelusta. Yhtäkaikki juutalaisuus ei nouse hahmossa...
Matti Rönkää voi hyvällä syyllä pitää suomen uskotuimpana miehenä. Uutisia lukiessaan, tuskin kenellekkään tulee mieleen epäillä hänen sanojensa todenperäisyyttä. Hänellä on ehkä sisäsyntyinen, mutta varmasti opittu taito olla uskottava. Tuo taito on tarpeen uutistenlukijalle, mutta vähintään yhtälailla kirjailijalle.
Muistelen lukeneeni, että Mika Waltari Johannes Angelosta kirjoittaessaan kirjoitettuaan 500 sivua laittoi kaiken kirjoittansa sivuun, ja jatkoi siitä mihin oli jäänyt. Sivuun jäänyt osuus julkaistiin postuumisti, ja näin syntyi Nuori Johannes. Tarina tuli mieleeni lukiessani kirjailijakaksikon Douglas Preston ja Lincoln Child teosta Kaksi Hautaa.
En ole aiemmin Koskisen kirjoja lukenut ja tokkopa tämäkään olisi tullut luetuksi, ellen olisi sitä ilmaiseksi saanut. Helmikuun Kylmässä Koskeutksessa ei ilmastonmuutoksesta ole tietoakaan. Kirjan tapahtumia kehystää kylmyys sen kaikilla tasoilla; niin konkreettisesti, kuin symbolisestikin. Hyvyys ja lämpö ovat läsnä enintään puutteensa kautta.
Huumori on vaikea kirjallisuuden laji. Melkein yhtä vaikea, kun kauhu. Huonosta huumorista tulee kauheaa ja huonosta kauhusta huvittavaa. Entistä vaikeammaksi sen tekee huumorin kulttuurisidonnaisuus; mikä huvittaa vaikkapa kiinalaista, ei välttämättä huvita suomalaista. Ruotsalaisten kanssa meillä on kuitenkin pitkä kulttuurillinen yhteys, ja...
New York American Museum of Natural Historyn astrofyysikko ja Hayden planetaarion johtaja Neil de Grasse Tyson on kunnostautunut tähtitieteen kansantajuistajana. Suomessa hänet ehkä parhaiten tunnetaan Cosmos-tiedesarjastaan.
En voi sanoa kirjan otsikon juuri houkuttaneen lukemaan. Nimestä tuli mieleeni lähinnä väkivallalla ja verellä mässäily ja se ei todellakaan ole minun juttuni. Luullakseni tartuin juuri tähän kirjaan lähinnä siksi, että tapahtumapaikkana on Grönlanti. No mitä sitten toivoinkin tuon eksoottisen tapahtumapaikan tuovan tullessaan, niin siinä kyllä...
Palasin pitkästä aikaa Preston-Childin Pendergast sarjan pariin. Kirja alkaa takaumalla kahdentoista vuoden takaa, kun Pendergastin vaimo kuolee leijonan kynsissä. Vaimon kuolema osottautuu murhaksi ja tätä murhaa Pendergasti kumppaneineen ryhtyy sellvittämään. Tässä, kuten muissakin Preston-Child kirjoissa on mukana ripaus mystikkaa ja kauhuakin,...
Uusimmassa tarinassaan Cornwell laittaa Uhtredin taistelemaan Berserikkejä vastaan. Tarinan rakenne noudattaa tuttua kaavaa. Ehkä jo vähän liiankin tuttua. Jotenkin en jaksanut tästä enää niin innostua, kun aiemmista osista. Toki tämäkin kirja tuli muutamassa päivässä luettua, mutta jokin kiihko tai intohimo tästä puuttui. Tai sitten se puuttui...
Pidätkö farsseista ja dekkareista? Jos pidät, niin silloin takuuvarmasti pidät myös Antti Tuomaisen "mustasta komediasta" Palm Beach Finland. Itse pidän dekkareista, mutta en farsseista, joten tämä ei ihan uponnut minun sieluuni. Kirjassa vauhtia ja vaarallisia tilanteita riittää liiaksi asti, ja uskottavuuden puutteen ei olla annettu juuri haitata...