Aseman betonilattia oli mukavan viileä. Siinä oli oikeastaan ihan hyvä nukkua. Alkuun oli vaikeaa sopeutua nukkumaan ilman pehmeää patjaa ja tyynyä. Ne tuntuivat isoilta asioilta; tyyny ja patja. Tai niiden puute. Mutta eihän ne oikeasti sitä olleet. Ruoka on iso asia ja talvella lämpö. Nyt oli onneksi kesä, joten lämmöstä ei tarvinnut huolehtia.
Vastapäinen seinä on likaisen keltainen. Tai vaalean ruskea. Mikähän niiden värien ero oikeasti on? Likainen se on joka tapauksessa; se seinä. Epämääräisen värisiä läiskiä siellä täällä. Vähän niin kuin likaisen keltainen taivas ja siellä epämääräisen värisiä pilviä. Osa uhkaavan tummia. Melkein, niin kuin ukkospilviä. Osa vaaleaa harsoa. Sellaisia...
Tuskin muistan sitä, kun synnyin. Sen tiedän, että se tapahtui nopeasti. Tai miten sen nyt ottaa; menihän siihen kuukausia, mutta ei vuosia kumminkaan. Enhän minä sitä oikeasti muista, mutta jälkeen päin olen niin päätellyt. Synnyttäjäni kun palasi sodasta minua synnyttämään niin jo seuraavan vuoden kesällä joutui taas lähtemään. Siltä reissulta se...
Rajan takana on enkelten valtakunta. Olen nähnyt niiden liitävän valkeilla siivillään valon keskellä. Valo tulee enkelten valtakunnasta. Rajan takaa. Sinne ei voi mennä itse. Sinne pääsee vain valitut; enkelin noutamana. Veli noudettiin, kun kävimme luodon alapäässä etsimässä ruokaa. Enkelit asuvat luodon alapäässä. Äiti on kieltänyt menemästä...
Vierelläni nukkunut mies heräsi linnunlauluun. En kuullut hänen ensimmäistä sanaansa, mutta toisen kuulin. Se oli "Perkele". Ilmeisesti hän oli nukkunut huonosti. Olihan hänen vuoteensa ahdas ja kova. Ihmettelin koko yön, että miten joku voi nukkua noin hankalassa asennossa, mutta näköjään sekin on mahdollista. Ei hän toki ollut ensimmäinen mies,...
Viime syksynä en jaksanut kantaa tuulen painoa harteillani. Jouduin pudottamaan osan itsestäni. Osa minua varisi maahan, enkä voinut sitä estää. Ennen tuuli ei pystynyt minuun. Ennen kannoin itseni ylpeästi. Kannoin itseni ja kannoin tuulen. Ja kun lapset kiipesivät harteilleni, ojensin käteni ja kannoin heidätkin. Ja kun he horjahtivat, ojensin...
Talviyönä kuutamo tekee varjoista teräviä. Tunnelma metsässä on taianomainen. Tai painajaismainen. Riippuu kait mielenlaadusta. Tai ehkä mielentilasta. On vaikea erottaa varjoa aiheestaan; kivestä tai puskasta. Ja jokainen kivi ja puska ottaa vuorollaan hirven muodon. Tai peuran. Joskus karhun. Kait tuokin liittyy mielentilaan. Mitä odottaa...
Sanovat, että iltaruskossa on kyse ilmansaasteista. Että, mitä kauniimpi iltarusko, sitä enemmän on epäpuhtauksia ilmakehässä. Tiedä häntä, mutta olisi mukavaa, kun olisi ilta ja korjaamon pariovista näkyisi iltarusko. Nyt siitä näkyy vain pala harmaata taivasta. Yhtä harmaata, kuin korjaamon harmaa betonilattia. Ja ehkä yhtä kylmää. Jossain tummia...
Esko istuu sängynlaidalla. Sänkyä on korotettu jalkoihin kiinnitetyillä korokepaloilla. Lasse on ne asentanut, että Eskon olisi helpompi nousta sängystä. Sänky on siististi pedattu, mutta päiväpeite painuu rypyille. Ikkunan takana lumihiutaleet leijailevat hiljaa valkoiseen maahan. Keittiön kellon raksutus rikkoo hiljaisuutta.
Lähtiessään Liisa sammutti valot keittiöstä. Ulkona oli pimeää. Ensilumi oli tullut ja mennyt viikko sitten. Nyt uutta odotettiin tulevaksi ylihuomenna. Keittiössä oli kylmä. Takassa ei ollut tänään poltettu puita. Oli ollut muuta tekemistä. Keittiön kello tikitti. Lasse istui penkillä. Kädet vierekkäin pöydän päällä. Kämmenet alaspäin. Pimeässä...
7X57R on sikäli harvinainen kaliiberi, että siihen ei juuri valmiita panoksia löydy. Ei ainakaan massiiviluodilla ladattuja. Käytännössä tuolle kaliiberille löytyi ainoastaan Norman 9.7g täysvaippaluodilla ja 10.1g puolivaippaluodilla ladatut panokset. Kumpikaan noista ei erityisen hyvin soveltunut tarkoitukseen. Sen lisäksi, että kammosi lyijyä,...
Sillä kalliolla oli mies tapettu, mutta nyt siinä pelattiin shakkia. Ei sitä juuri kukaan enää muistanut, mutta niin se oli. Ei se mies ymmärtänyt, että hänet siinä tapetaan, eikä se toinen sitä tappaa oisi halunnut, mutta niin siinä kumminkin kävi, ja niin sitä kalliota pitkään sanottiin tappokallioksi.
Siinä on nyt ilmainen parkkipaikka. Ei siinä tarvitse käydä maksamassa automaattiin, eikä tarvita edes kiekkoa. Mutta ennen siinä oli sellainen vanha rähjäinen puutalo. Lautoja oli irtoillut seinistä ja ikkunoiden tilalla oli muovisäkkejä. Rumensi se katukuvaa ja hyvä oli, kun purettiin. Ahdasta olikin ennen, mutta siihen saatiin tila monelle...
Se oli ollut semmonen toisten edestä uhrautuva tyttö jo ihan pienestä pitäen. Oli syntynytkin sopivasti ennen siskojaan, että oli sitten valmiina auttamaan. Olihan siinä passaamista, kun siskoja oli yhteensä kymmenkunta. Isästä ei ollut auttajaksi, kun oli sodassa kuollut jo kohta kun Selma oli syntynyt. Mutta oli kait rakkautensa ollut parasta...
Siinä oli kaksi huonetta. Ja keittiön virkaa toimitti syvennys toisen huoneen nurkassa. Vessassa oli sellainen vanhanaikainen kylpyamme ja sen päälle oli laitettu suihku. Ja tapetit olivat repeilleet monin paikoin. Siinä se asui; vanha mies, yhdessä aikamiespoikansa kanssa. Kahdestaan ne siinä asuivat. Jo kauan olivat asuneet. Mutta toinen...