Jarkko Sipilää voi hyvällä syyllä pitää dekkarikirjallisuuden ammattilaisena. Jopa siinä mitassa, että hänen dekkarinsa ovat jollain tavalla arkisia. Niistä puuttuu turha paisuttelu ja kaikki kielellinen kikkailu. Kosketuslaukaus on hänen alkupään tuotantoaan, mutta ammattimaisuus on vahvasti läsnä jo tässäkin kirjassa.
Arttu Tuominen on jotenkin onnistunut pysyttelemään kokonaan tutkani alapuolella. Niinpä nyt vasta ensimmäisen hänen kirjansa luin. Tähän rooliin valitsin hänen viimevuonna ilmestyneen dekkarinsa: "Verivelka".
Seppo Mustaluoto jatkaa Janne Norrman sarjaansa. Kolmas osa toistaa jo aiemmissa osissa tutuksi tullutta teemaa. Janne toimii Suomen valtion puolivirallisena agenttina maailmalla. Mustaluodon oma historia erikoisjoukkojen sotilaana tuo tarinaan uskottavuutta, joskin tarinan uskottavuuden kanssa muuten on vähän niin ja näin.
On Björn Wahlroosin persoonasta sitten mitä mieltä tahansa, hänen talouspolitiikan tuntemustaan ei kannata kyseenalaistaa. Luullakseni hän on kuitenkin alallaan Suomen johtavia asiantuntijoita. Wahlroos maalaa melko synkän kuvan suomen kehityskulusta tähän päivään ja tästä eteenpäin.
Ari Turunen on kirjoittanut helppolukuisesti muutamasta historian suuresta kusipäästä. Näitä kusipäitä yhdistää se, että kaikkia heitä yhä muistetaan monumenteilla. Heitä pidetään yhä ainakin paikallisesti suurmiehinä. Leimallista kaikille näille suurmiehille tuntui kuitenkin olevan lähinnä pikkusieluisuus.
Vaikka Nykäsestä kirjailijana pidänkin, niin tokkopa tätä kirjaa olisin ostanut ja niinpä se olisi jäänyt lukematta, jos Satakunnan Kansa ei olisi sitä tilaajilleen tarjonnut kuukauden äänikirjana. En noin yleisesti ottaen ole elämänkerojen ystävä ja niinkin voisi ajatella, että elämänkertakirjailijan tulisi olla elämänsä ehtoopuolella. Mielellään...
Sipilän kirjoissa on oikeastaan vain yksi vika: ne loppuvat liian nopeasti. Niin kävi myös "Katumurhan" kanssa. Eihän sitä malttanut laskea kädestään ennen, kun oli päässyt loppuratkaisuun. Lopultahan nämä ovat melko suoraviivaisia ja toistavat samoja teemoja, mutta ei se ainakaan minua ole haitannut. Sipilä nyt vaan on loistava dekkarikirjailija. ...
Antti Tuomaisen "Synkkä niin kuin sydämeni" on pitkään ollut listoilla odottamassa vuoroaan tulla luetuksi. Jostain syystä se on vaan aina jäänyt muiden kirjojen jalkoihin. Nyt kuitenkin viikonlopun ratoksi otin sen käteeni.
Jarkko Sipilä ja Harri Nykänen ovat sekä taustoiltaan, että kirjojensa aihepiiriltä niin limittäin, että toden totta heidän kannattaisi tehdä enemmänkin yhteistyötä. Jotain samaa heidän henkilöhahmoissansakin on, joskin Nykäsen hahmojen lievä itseironia Sipilältä taitaa melkolailla puuttua.
Jonas Jonasson jatkoi, joskin ilmeisen vastentahtoisesti, Allan Karlssonin tarinaa. Valitettavasti itse en ole edellistä osaa lukenut, kun sitä ei e-kirjana ole saatavilla suomenkielellä, mutta mainiosti tämä kirja on luettavissa itsenäisenä teoksena. Viimeksi luin Jonassonin "Murhaaja Anders ja hänen ystävänsä", ja melkein tekisi mieleni sanoa,...